Syitä erektiohäiriöihin on lukuisia, ja yksi hoito tai lääke ei tarjoa apua jokaisen vaivaan. Siksi erektiohäiriöihin on tarjolla useita erilaisia hoitoja. Tämän lisäksi on myös muita, lääkkeettömiä hoitomuotoja, kuten elämäntavan muutokset ja neuvonta, jotka joissakin tilanteissa saattavat olla sopivampi hoitomuoto erektiohäiriöihin.

Tällä hetkellä erektiolääkitystä on tarjolla PDE5-estäjä tablettina (Viagra, Levitra, Cialis ja Spedra), virtsaputken päähän levitettävänä voiteena (Vitaros), virtsaputken puikkona (MUSE) sekä ruiskeena (Caverject).

Lääkeyhtiöt investoivat jatkuvasti erektiohäiriöihin tarkoitettujen hoitojen kehittämiseen. Uusia tutkimuksia suoritetaan jatkuvasti, pyrkien löytämään uusia hoitokeinoja, jotka ovat tällä hetkellä markkinoilla tarjolla olevia hoitoja tehokkaampia.

Tässä artikkelissa käymme läpi erilaisia kehitteillä olevia hoitoja, jotka ovat mahdollisesti jo pian tarjolla.

Topiglan

Topiglan-voide sisältää prostaglandiini E1:stä tai “alprostadiilia”. Tuotetta on testattu jo jonkin aikaa; vuonna 2003 artikkeli British Journal of Urology International -julkaisussa raportoi “melko onnistuneiden” kliinisten tutkimusten suorittamisesta kyseisen hoitoon liittyen.

Alprostadiili on myös vaikuttava aine erektiohäiriöiden hoitoon tarkoitetussa Vitaros-lääkkeessä. Voide annostellaan siittimen kärjen aukkoon.

Paikallishoitoon käytettävä prostaglandiini E1-voide on todettu olevan tehokas erektion parantamiseen sekä soveltuvan monille käyttäjille. Erään tutkimuksen mukaan, lääke saattaa olla tehokas vaihtoehto miehille, jotka eivät siedä PDE5-estäjälääkitystä tai se ei tuota toivottua tulosta.

Vitaroksen ja Topiglanin ero on voiteen asettamistavassa. Vitaros -valmisteen sisältö annostellaan siittimen kärjen aukkoon kertakäyttöisellä asettimella. Topiglan taas sisältää ainetta, nimeltä SEPA (Soft Enhancement of Percutaneous Absorption), joka tehostaa lääkkeen imeytymistä ihon läpi.

CSD500 / Blue Diamond -kondomi

Brittiläinen lääkealan ryhmittymä, Futura Medical, on erikoistunut teknologiaan, jossa lääke imeytyy hitaasti kehoon, mahdollistaen lääkkeen levittämisen suoraan ihoalueelle. Yritys on kehittänyt tällä tekniikalla kaksi tuotetta seksuaaliterveyden markkinoille.

CSD500 (tai blue diamond) -kondomi sisältää Zanifil-geeliä kondomin päässä. Zanifilin aktiivinen ainesosa on pieni annos glyseryylitinitraattia (GTN), jota käytetään myös angiinan hoidossa.

Paikallishoitona käytettynä, lääke rentouttaa peniksen verisuonia ja kun kondomia käytetään, lääke imeytyy ihon läpi.

Futuran verkkosivujen mukaan, kondomi parantaa erektiota, mahdollistaen pidempikestoisen seksuaalisen kanssakäymisen. CSD500-kondomia myydään tällä hetkellä Begiassa ja Hollannissa.

MED2002 / Eroxon-erektiogeeli

Tällä hetkellä kehitteillä on myös lääke nimeltä “MED2002”, joka on Eroxon-erektiogeeli. Tämä paikallishoitoon tarkoitettu geeli perustuu myös ihon läpi imeytymisen -teknologiaan, jossa glyseryylitrinitraatti tehoaa verisuonia laajentavasti ja siten aiheuttaa erektion.

Lääke levitetään suoraan terskaan, jolloin lääkkeen vaikutusaika on lyhyempi ja näin ollen uskotaan parantavan seksuaalista kokemusta.

Paikallishoitojen luonteelle on tyypillistä, että sivuoireiden esiintyminen ei ole yhtä tavallista kuin suun kautta otettavien PDE5-estäjä lääkitystä käytettäessä (pienempi määrä lääkettä kulkeutuu verenkierron kautta sisäelimien läpi). Tämän lisäksi muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö ei aiheuta samanlaista riskiä paikallishoitoa käytettäessä.

Geeniterapia

Osa tiedemiehistä uskoo, että geeniterapia saattaa olla yksi tulevaisuuden tavoista hoitaa erektiohäiriöitä.

Tähän hoitomuotoon liittyy tiettyjen geenien lisääminen injektiolla penikseen. Nämä geenit valmistavat proteiinia, joka helpottaa pehmeiden lihaskudosten rentoutumista peniksessä. (tarkoittaen jälleen, että verenkierto paranee ja näin parantaa erektiota.)

Tutkimukset tällä saralla ovat vielä tuoreita, mutta alustavasti tutkimustulokset ovat osoittaneet, että Kansainvälinen Erektioindeksin (IIEF) tuloksissa oli tapahtunut parannusta tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä.

Erään amerikkalaisen urologi-tiimin mukaan, geeniterapiasta voisi muodostua uusi tehokas hoitotapa niille miehille, joilla PDE5-estäjälääkitys ei tuo toivottua tulosta.  

Kantasoluterapia

Toinen lupaava tutkimuskohde on kantasoluterapia. Tämä terapia soveltuisi erityisesti niille miehille, joilla on peniksessä vaurioituneita hermoja.

Eräs tutkimus keräsi kantasoluja tutkimukseen osallistuneiden miesten vatsarasvasta. Tämän jälkeen solut istutettiin peniksen siittimessä sijaitseviin vaurioituneihin hermoihin.

Kuuden kuukauden jälkeen hoidon aloittamisesta, kahdeksalla 21:stä tutkimukseen osallistuneesta henkilöstä, raportoitiin seksuaalisen toiminnan paranemisesta, joka taas mahdollisti seksuaalisen kanssakäymisen.

Tutkimuksen suorittaneet tutkijat ovat toiveikkaita, että tämän tyyppinen hoito voisi jopa palauttaa spontaanin seksuaalisen toiminnan osalla miehistä.   

Matala-Intensiteettinen paineaaltoterapia (Li-ESWT)  

Paineaaltoterapian (Li-EWST) käytöstä erektiohäiriöihin on tehty myös joitakin tutkimuksia, mutta lisätutkimukset ovat tarpeen, ennen kuin kyseistä hoitoa voidaan tarjota laajalle yleisölle.  

Tämän tyyppinen terapia auttaa uusien verisuonten muodostumisessa,  neovaskularisaatioprosessin läpikäydessään. Tämä taas parantaa verenkiertoa.

Viimeaikoina suoritetussa tutkimuksessa, joka julkaistiin Journal of Sexual Medicine -sivustolla, selvitettiin, että Li-ESWT -terapia paransi IIEF tuloksia, verrattaessa “lume"terapiaan (placebo).

Tästä huolimatta, vuonna 2017 tanskalaisten urologien suorittaman tarkastuksen mukaan, Hollannissa ja Israelissa tutkimusten tulokset olivat olleet ristiriitaisia; osa tuloksista olivat olleet lupaavia, toisten tuloksien perusteella ei pystytty tekemään johtopäätöksiä ja jotkut tulokset olivat olleet jopa päinvastaisia. Toinen takaisku, jonka tarkastus toi esille, oli oikeanlaisen ajoituksen löytäminen, (ajoitus, energian tiheys jne.), jota ei onnistuttu vielä määrittelemään. Tarkastuksen tehneiden urologien mukaan hoitomuoto voidaan kuitenkin todeta turvalliseksi käyttää.

Sivu on viimeksi tarkastettu:  12.10.2018